*

The all seeing guy

Lankapuhelin

  • Lankapuhelin

Kuka muistaa vielä kunnon vanhan Ericssonin kiekkopuhelimen? Se oli aika usein vihreä.

Pirrr pirrrr! "Jaakkolalla." Miksiköhän sitä ei siihen aikaan voinut vastata puhelimeen omalla nimellään?

Olin noin kymmenvuotias, kun markkinoille tuli uusi palvelu, deittilinja. Sinne soittaessa langalla saattoi olla useampi henkilö samaan aikaan. Sen myötä myöskin puhelinlasku raksutti aivan eri tahtiin kuin normi paikallispuheluissa. Erään kaverin luona oli asetettu jonkinlainen lukitus siihen kiekkoon tällaisen toiminnon estämiseksi vanhempien ollessa töissä. No, me ipanat kyllä tiesimme, että puhelimella saattoi soittaa myös luurin alla sijainnutta painiketta naputtaen.

Jossain vaiheessa 80-lukua sitten trendikkämmillä alkoi olla numeronäppäimillä varustettu puhelin eteisen puhelinpöydällä, Ericsson useimmiten yhäkin. Puhelinpöytä niin, pian ei kukaan muista koko sanaa. Suomalaisissa kodeissa puhelinpöydän ääressä on monituiset kerrat pyöritelty luurin johtoa sormien välissä. Olikohan se enemmän naisten tapa?

Pian kehitys kävikin sitten holtittomaksi ja Miami Vicessa kuljettiin jo uima-altaan reunalla puolitoistametrinen antenni törröttämässä korvan juuresta.

Monellako on vielä lankapuhelin käytössä? Onko sinulla? Minkälaisia lankapuhelinmuistoja sinulla on?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

K Veikko

"Onko osuuskauppaan jo saatu vehnäjauhoja?"

Samassa numerossa saattoi olla useampi liittymä.

Meidän puhelinnumero oli [Kylän nimi] 7. Se oli kuudes puhelin koko kylässä. Numero yksi oli varattu Sentraalin Santralle. Naapurin puhelinnumero oli 7-2s, seitsemän kaksi soittoa.

Kun Santra sieltä keskuksestaan yhdisti puhelun naapuriin, veivasi hän kammesta kaksi kertaa. Siitä tiesi, että puhelimeen ei saanut vastata; se oli tarkoitettu naapuriin. Samaan puhelinlinjaan kytketyt kaksi puhelinta erotti toisistaan rele, joka kytki vastaamattoman puhelimen pois linjalta. – Se tosin ei kytkenyt Santraa pois linjalta, joten naapureiden kesken piti sopia koodisanoista, jos ei halunnut koko kylän tietävän asiaa.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Hienoa, tämän tapaista tarinaa vähän toivoinkin. Wikin mukaan viimeiset keskukset poistuivat Suomesta 1980.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Meillä oli työtiloissa 1980-luvulla samanlainen puhelin kuin kuvassa, mutta kellertävä väriltään, asunnossa oli jo matala näppäinmalli. Lisäksi asunnossa oli vaihtokytkin, jolla sai valittua sen, että kumpaan puhelimeen saapuvat puhelut ensin menevät. Ulos voi silti soittaa kummastakin.

Lisäksi asunnon ja työtilan välillä oli suora yhteys josta ei mennyt mitään maksua, niinpä oli edullista rimpauttaa emännälle jos vaikka kahvihammasta alkoi kolottamaan. Asunnon ja työtilan väli ei ollut kuin ehkä 30 metriä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tekniikan museossa Helsingissä on aika hyvä valikoima vanhoja puhelinkojeita ja -keskuksia. Osaa niistä saa jopa kokeilla, jolloin kuulee releiden rusahtelua suurissa kytkinkaapeissa.

Lapsuudenkodissani oli seinälle kiinnitettävä valkoinen "pystymallin" puhelin, joka herätti muutamissa vieraissa ylimääräistä mielenkiintoa. Luuri oli iso ja painava, mutta ergonomiselta suunnittelultaan täydellinen. Lankapuhelin ei milloinkaan ollut kadoksissa tai palasina lattialla, eikä se ruikuttanut tyyliin "akku lähes tyhjä".

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Kuvan puhelin oli meillä käytössä vielä 90-luvulla ja muistan yhä ulkoa niitä kavereiden puhelinnumeroita, joita tuolla tuli rullattua. Pienet luvut numerosarjassa oli kivoja, kun veivät vähemmän aikaa. Nollat olivat hirveitä ja vielä epäloogisiakin. Toisinaan soitin vahingossa Eduskuntaan, mistäköhän siinä oli kyse?
"Eduskunta, Riksdagen."
"!!! *KLIK*"

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset